Salasana unohtunut?

”En ihan tarkkaan muista, mitä lauloitte, mutta muistan, mistä puhuit.”

Näin eräs Exit-yhtyeen kuulija kertoi Pekka Simojoelle, jolle keikkojen loppupuheista on tullut jo tavaramerkki.

– Olen tajunnut, että tarinat ovat tärkeä osa ihmisten kokemusta. Muutamaan kertaan jotkut ovat ehdottaneet, että keikkapuheista pitäisi tehdä kirja, Simojoki kertoo.

Haava vuoti hyvästä syystä

Nyt toive on toteutunut. Keikkamiehen hartauskirjaan Mullan makua, taivaan tuoksua on koottu kertomuksia keikoilta ja kohtaamisista, kommelluksista ja tarinoista laulujen takaa. Nimi juontuu Simojoen tutusta hyvän gospellaulun reseptistä: mullan makua ja taivaan tuoksua.

– Tässä on ruohonjuuritason tarinoita, joissa Jumala merkillisesti työntää lusikkansa soppaan, hän mainitsee.

– Ehkä se on Afrikan perua: opin, että tarinoita ihmiset jaksavat kuunnella.

Yksi kertomuksista liittyy unohtumattomaan pääsiäiseen. Simojoella oli sovittuna monta keikkaa, mutta edellisenä päivänä hän puraisi vahingossa kieleensä.

– Yleensähän se paranee helposti, mutta nyt se vain vuoti ja vuoti. Koko yön, yhteensä yhdeksäntoista tuntia.

Simojoki rukoili yöllä Jumalaa parantamaan kielen, mutta aamulla hänen oli pakko perua keikka. Puhelimessa mieleen tuli ehdottaa tuuraajaksi Jukka Leppilampea, ja tämä lupautuikin pian.

– Heti puhelun jälkeen tajusin, ettei kieli enää vuoda. Se loppui siihen.

Myöhemmin Simojoki sai tietää, että hänen yöllä rukoillessaan myös Leppilampi oli ristinyt kätensä: ”Anna minulle töitä.”

Paljon jäi kertomattakin

Hartauskirja ilmestyy sopivasti Pekka Simojoen pyöreiden vuosien kunniaksi.

– Jos kysyt, paljonko täytän, en kerro. Mutta minulla on nyt kahdenkymmenen vuoden kokemus siitä, mitä on olla nelikymppinen, hän hymyilee.

Kirjassa on sata tarinaa. Mahtuivatko mukaan kaikki ne, jotka Simojoki halusi kertoa?

– Paljon jäi varmaan kertomattakin, mutta pitää taas elää kymmenisen vuotta, niin seuraavan kirjan ainekset ovat koossa.

Pia Korhonen

Artikkelikuva: Pekka Simojoella oli pitkään tietokoneellaan kansio Hartauskirjan juuria. Sinne kertyneistä tarinoista syntyi teos Mullan makua, taivaan tuoksua. Kuva: Pia Korhonen