Salasana unohtunut?

Johanna Karen näyttely on antanut kodittomuudelle kasvot.

Helsingin Luther-kirkon seiniltä katselee joukko katuvarpusia. Yksi katsoo kameraan intensiivisesti kämmentensä välistä, toisen kirkkaan siniset silmät on suunnattu kohti taivasta. Eräs on kuvattu paperinkeräysastiassa, joukon ainoa nainen hymyilee kirkkaasti ja suljetuin silmin.

Koti Kurtille

Katuvarpusia on Johanna Karen kahdeksas näyttely. Kuvat: Pia Korhonen

Johanna Karen valokuvanäyttely Katuvarpusia on kiertänyt heinäkuusta 2016 lähtien jo Tuomiokirkon kryptassa, Pelastusarmeijan Temppelissä ja Eduskuntatalon kirjastossa. Johanna on kuvannut malleja asunnottomien asuntolassa, kirkossa ja kaduilla.

– Osa asuu Pelastusarmeijan asuntolassa, osa Kalliossa ja sitten on Hietsun jengiä, hän esittelee viitaten Hietaniemen palvelukeskukseen, joka tarjoaa yösijan erityisesti päihdeongelmaisille. Siellä asuu myös Kurt, eräs valokuvien malleista jonka Johanna on pyytänyt mukaansa haastatteluun.

– Kurtilla ei ole muuta ongelmaa kuin asunnottomuus, Johanna tarkentaa.

Hän asui Helsingin keskustassa avovaimonsa kanssa, kunnes tämä sairastui ja testamenttasi omistamansa asunnon eräälle suomalaiselle säätiölle. Ehtona oli, että Kurtille löytyisi asunto, mutta lopulta  hän joutui ”Hietsuun”.

– Poliisit tulivat ja ajoivat minut ulos, Kurt kertoo.

Kodittomuuden taustalla on monenlaisia tarinoita. Kurt on neljännessä valokuvassa vasemmalta.

Nyt Johannan tavoite on löytää miehelle uusi koti.

– Asunto Helsingistä, vuokra maksimissaan 900 euroa. Kurtilla on varaa maksaa, hän on siisti kristitty mies. Minuun voi ottaa yhteyttä, Johanna listaa.

Yöllinen ilmestys

Johanna on syntyjään Valkeakoskelta, josta hän kymmenvuotiaana perheensä kanssa muutti Espooseen. Valkeakoskella seurakuntaneuvostossakin vaikutti myös Tyyne Kare, jota Johanna muistelee lämmöllä.

– Mummo oli uskovainen, vahva esirukoilija, hän kiittää.

Esirukoukset kantoivat, sillä seitsemän vuotta sitten Johanna tuli uskoon. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli nähnyt ilmestyksen.

– Keskellä yötä olin nukkumassa ja heräsin järkyttävän kirkkaaseen valoon, hän kertoo.

Sängyn edessä oli Jeesus valkoisissa, hohtavissa vaatteissa. Johanna katseli tätä ja vaipui sitten takaisin uneen. Vielä silloin hän ei alkanut seurata näkemäänsä Jumalan Poikaa.

– Siitä kun Jeesus ilmestyi, meni pari vuotta. Mikä puupää sitä on, hän nauraa.

– Ei ollut uskovia ystäviä, joiden kanssa olisi voinut jakaa asian ja keskustella siitä. Mutta en unohtanut sitä ikinä.

Kuvaaja armosta

Enimmäkseen mustavalkoisten kuvien takaa löytyy tarinoita, joissa on paljon muitakin sävyjä. On nuoresta asti asunnottomana ollut, itkevä mies, on toinen joka lämmittelee kovilla pakkasilla paperinkeräysastiassa. Yhteistä useimmille on kadonnut toivo paremmasta elämästä.

Johannan tavoitteena on ollut tuoda esiin erilaisia ihmiskohtaloita.

– Se ei katso koulutusta tai asemaa, me voidaan itsekin olla joku päivä samassa tilanteessa, hän muistuttaa.

– Haluan kuvillani saada aikaiseksi keskustelua, ja että keskustelun kautta jossakin tapahtuisi jotakin pientä hyvää.

Niin on käynytkin. Eräs nainen oli tunnistanut Johannan kuvista veljensä, joka asuu nyt sisarensa luona. Kurtin asian Johanna on itse ottanut hoitaakseen, ja sanoo miehessä syttyneen jo pienen toivonkipinän. Se näkyy ulkoisestikin, kuvan harmaapartainen mies on siistiytynyt.

Johannalle itselleen valokuvaus on ollut Jumalan lahja. Se on tuonut arvokkuutta entisen arvottomuudentunteen tilalle. Hän on kuvannut viitisen vuotta, ja tämä on hänen kahdeksas näyttelynsä. Kuvissa on ollut luontoa, eläimiä, arkkitehtuuria, ihmisiä. Ensi syyskuussa 2017 avautuu näyttely sodan aikana palvelleista lotista.

– En kuvaa ihmisiä vaan heidän sielujaan Jumalan armosta, Johanna selittää.

Kuvaaminen on eheyttänyt paitsi Johannaa itseään, myös kuvattavia.

– Kun olen näyttänyt kamerasta heidän kuviaan, on ihan kuin he eivät olisi ikinä nähneet omaa kuvaansa. Sellainen hämmästys, vieno hymy ja ilostuminen myös, että näkee itsensä, Johanna selittää.

– Ainut nainen, jonka kuvasin, pyysi saada kuvat annettavaksi lapsilleen. Heillä ei ollut muita kuvia äidistään.

Pia Korhonen

Näyttely on esillä Helsingin Luther-kirkossa pääsiäiseen saakka. Lottia kuvaavan näyttelyn avajaiset järjestetään Sanomatalossa 9.9. klo 12.