Salasana unohtunut?

Neljännessä käskyssä meitä kehotetaan: kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä. Saatamme helposti ajatella käskyn velvoittavan vain lapsia. Virkkeen loppu kuitenkin paljastaa, että kyse on pikemminkin vuorovaikutuksesta. Käsky tähtää suhteeseen, jossa lapset menestyvät. Ja se vaatii vanhemmiltakin aika paljon.

Aina ei käy niin, että oma koti voisi kunnolla varustaa lapsiaan. Monet joutuvat ponnistelemaan rikkinäisistä ja jopa traumaattisista kodeista, joissa elämää varjostavat riidat, avioerot, sairaudet tai erilaiset riippuvuudet.

Rikkinäinen maailma tarvitsee motivoituneita hengellisiä isiä ja äitejä. Heistä on suuri pula. Mutta myös terveiden perheiden kasvatit tarvitsevat viisasta ja rakkaudellista tukea kokeneemmilta.

 

Löytyykö vanhempia omasta kodistamme?

Mitä teen isona? Tätä pohdin vuosia sitten nuorena ylioppilaana. Suorastaan kuumeisesti. Samalla tutkailin identiteettiäni teologina, kauppatieteilijänä ja muusikkona. Kolmessa eri koulussa.

Oman kutsumuksen pohtiminen on monille iso haaste, johon mentorointi soveltuisi erinomaisesti. Hengellisessä mentoroinnissa kutsumusta voi lähestyä kokonaisvaltaisesti: tarkastelemalla niin yksilön ominaisuuksia, uratavoitteita, tehtävää seurakunnassa kuin hengellistä kasvua.

Seurakuntalaisemme varmasti hautovat monenlaisia kysymyksiä ja haasteita, joihin mentorointi voisi tuoda apua. Riveissämme on lukuisia hiljaisia ja kenties vaiennettuja huutoja hengellisten isien ja äitien puoleen. Ei ainoastaan meillä, vaan muissakin seurakunnissa, näin uskon.

Olisin kutsumukseni pohdintaan kaivannut enemmän tukea seurakunnan vanhemmilta ja viisaammilta. Miksi en saanut sitä tarpeeksi? Olinko liian passiivinen, vai olisinko edes kyennyt toimimaan paremmin? Oliko syy minussa, toisissa vai koko systeemissä?

 

Hengellisen kodin kulttuuri

Olenko itse tänään halukas toimimaan nuorempieni tukena heidän kysymyksissään? Haluaisin vastata myöntävästi. Mutta samalla kohtaan rakenteellisen ja kulttuurisen haasteen. On vaikea ryhtyä kovin hövelisti hengelliseksi mentoriksi tai aktoriksi, jos seurakunnassa ei ole tarvittavaa kulttuuria eikä käytäntöjä.

Seurakunta on hengellinen kotimme. Siellä mentorointia voi — tai pikemminkin pitäisi — ajatella hengellisenä vanhemmuutena. Terveessä perheyhteisössä on avoimuuden ja jakamisen kulttuuri. Perheessä on sisäänrakennetut tuntosarvet ja viestintäkanavat. Niiden avulla tarvitsevaa voidaan kohdata luonnollisella tavalla, silloinkin kun hän ei itse sano tai tee mitään.

Perheessä vanhemmilla on luontainen taipumus tehdä lähes kaikkensa lastensa parhaaksi. Jo eletyn elämän perusteella isillä ja äideillä on myös jotain annettavaa. Siksi isää ja äitiä kunnioittavat, kuuliaiset lapset yleensä pärjäävät. He ovat halukkaita siihen prosessiin, jossa vanhemmat välittävät heille koko elämänviisautensa ja jumalasuhteensa siten, että lapset voivat kasvaa ja kehittyä kokonaisvaltaisesti. Sitä on neljäs käsky.

Kuinka paljon siunatumpaa onkaan tallustella suureen maailmaan, kun maallinen ja hengellinen koti antavat juuri oikeanlaista matkaevästä: arvoja, asenteita, tietoa, osaamista, kokemuksia — ja Kristuksen mielenlaatua.

 

Ari-Pekka Niemelä
Teologi, ekonomi ja muusikko
TV7:n Uskosta totta -ohjelman tekijä

Artikkelikuva: Rikkinäinen maailma tarvitsee motivoituneita hengellisiä isiä ja äitejä. Heistä on suuri pula. Mutta myös terveiden perheiden kasvatit tarvitsevat viisasta ja rakkaudellista tukea kokeneemmilta. Kuva: Unsplash