Salasana unohtunut?

Kolmikymppisenä Seija Tiittaisen taskussa oli kasa tutkintoja, joilla ei näyttänyt olevan käytännön hyötyä. Hän oli opiskellut ja kulkenut maailmalla kokien vahvaa Jumalan johdatusta mutta palaset eivät tuntuneet asettuvan järjestykseen. 

Suomen teologisen opiston opiskelijahallinnossa ja New Wine -kesätapahtuman järjestelypäällikkönä työskentelevä Seija Tiittainen nauttii työssään erityisesti opinto-ohjauksesta, toiminnan kehittämisestä ja suunnittelusta. Tähän hetkeen johtaneet askeleet eivät kuitenkaan aina näyttäneet loogisilta, vaikka nuoruudesta lähtien niihin on liittynyt vahva kokemus johdatuksesta.

Tavanomaisen ihmeellinen lapsuus

– Kasvoin vahvassa lapsenuskossa Jumalan ihmeellisyyden kokemuksen keskellä, Hyvinkäällä syntynyt Seija Tiittainen kertoo.

Perheen hengellistä heräämistä edelsi kuitenkin hänen veljensä vakava sairaus. Kun Seija kävi ensimmäistä luokkaa, veljen kurkunpäästä löytyi kasvain.

Pojan puolesta rukoiltiin Kansanlähetyksen raamattupiirissä ja
aika leikkaukseen päätettiin. Leikkauspöydällä kuitenkin huomattiin, ettei kurkunpäästä löytynytkään enää mitään.

– Sen prosessin kautta vanhemmat tulivat uskoon, Tiittainen kertoo.

Vanhemmat osallistuivat aktiivisesti Kansanlähetyksen toimintaan, ja tytärkin kävi leireillä Ryttylässä. Pikku hiljaa varhaisnuoren mieleen alkoi hiipiä tarve tehdä oma uskonratkaisu. Sen aika koitti vuonna 1987 Billy Grahamin Missio Helsingissä. Kun kuulijoita kutsuttiin seuraamaan Jeesusta, Seija Tiittainen, silloinen Utriainen, meni ystävänsä kanssa stadionin etuosaan.

– Kikatettiin koko aika, 13-vuotiaat tytöt, hän hymähtää.

– Se oli kuitenkin käännekohta. Kun yläasteella huudeltiin uskovaista, tuli vastareaktio, että niin olenkin.

Oppivuodet Atlantin takana

Tiittainen on opiskellut paljon, Suomessa ja ulkomailla. Kun Savonlinnan taidelukio alkoi olla loppusuoralla, hän kuuli kristillisestä Prairie Bible Collegesta Kanadassa ja innostui heti.

– Olin vakuuttunut siitä, että tämä on minun juttuni. Vanhemmat eivät, Tiittainen hymyilee.

Päätös sai sinetin viimeistään silloin, kun rukouskokouksessa muuan mies kertoi tulleensa juuri Kanadasta. Seija Tiittaisen isä esitteli tyttärensä miehelle: ”Meidän Seija on tässä sanonut, että lähtisi sellaiseen paikkaan…” Kuinka ollakaan, nuorella miehellä sattui olemaan juuri tuon koulun esite taskussaan.

Opiskeluun vaadittava kielikoe oli koitua kompastuskiveksi ylioppilaalle, jonka vahvuusalueisiin englanti ei kuulunut. Senkin hän jätti luottavaisena korkeampiin käsiin.

– Se meni ihan veikkauksella. Sain juuri riittävästi pisteitä, että meni läpi, Tiittainen muistelee.

Samaan tapaan opinnot ja aktiot seurasivat toisiaan. Nelivuotisen kristillisen kasvatuksen koulutuksen (BA in Religious Education) jälkeen hän lähti kahdeksi vuodeksi Operaatio Mobilisaation lähetyslaiva Logos II:n mukaan Kouvolan vapaaseurakunnan nuorten lähettinä. Sen jälkeen seurasivat maisteritasoiset raamattuopinnot (MA in Biblical Studies) helluntaiherätyksen kansanopisto Isossa Kirjassa ja Santalassa suoritetut lähetyslinja sekä kasvatustieteiden approbatur.

Lakkaako johdatus? 

Kasvatustieteistä innostuneena Tiittainen haki Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan alaa. Vaihe tuntui kuitenkin myös ”kutsumuksen kuoleman ajalta”, jolloin selkeä johdatus vaikutti olevan hukassa.

– Koin, että olin mennyt eteenpäin — ei nyt fiiliksen mukaan, muttei ehkä kauhean suunnitelmallisestikaan. Olin kulkenut sen mukaan, mitä eteen oli tullut ja kuinka Jumala oli johdattanut, hän pohtii.

Keski-Suomeen hakeutuminen oli niiden vuosien jälkeen järkivalinta.

– Mietin, että nyt on kauheasti tutkintoja, joilla en pysty leipääni ansaitsemaan.

Tiittainen poti kriisiä hengellisessä elämässään, mutta samalla opiskeluaika ja kommuuniasuminen muiden uskovien kanssa oli eheyttävää. Jyväskylän vuosina tarttui mukaan yhä läheisten ystävyyssuhteiden lisäksi muutakin.

– Päätettiin neljän naisen sinkkupoppoolla tehdä sinkkuasialle jotakin. Kirjauduttiin [sittemmin Kotisatama Deitiksi muuttuneeseen] SVK-deittipalveluun ja alettiin rukoilla kerran viikossa yhdessä johdatusta asiaan. Sen kevään aikana kolme meistä neljästä löysi puolison, yksi myöhemmin, hän hymyilee.

Ensisijainen kutsumus

Nyt 6- ja 8-vuotiaiden lasten äiti asuu Pirkkalassa ja on työskennellyt Suomen teologisella opistolla kaksi vuotta. Pesti alkoi New Wine -kesätapahtuman järjestelypäällikkönä ja laajeni siitä opiskelijahallintoon, lyhytkurssien ja tapahtumien koordinointiin sekä opinto-ohjaajaksi valmistumisen myötä opinto-ohjaukseen. Sitä edeltäviin vuosiin kuului työ Tampereen ammattiopistossa, toisinaan myös kipuilua ammatin ja hengellisen elämän kanssa.

Vaikka joskus Tiittainen on kyseenalaistanut raamattukouluista saamansa hyödyn, nuoruuden opiskeluvuodet tuntuivat vahvasti johdatukselta. Tällä hetkellä hän kokee kulkevansa työssään yhä lähemmäksi omaa kutsumustaan ja paikkaa, jossa voi käyttää lahjojaan ja koulutustaan.

– Ensisijaisesti meidät on kutsuttu elämään lähellä Jumalaa, mikä tarkoittaa pitäytymistä omissa hiljaisissa hetkissä: rukouksessa ja Raamatun lukemisessa, vaikka se olisi puuduttavaakin. Joskus Jumala antaa selkeän kutsumuksen, toisinaan hän johdattaa askel askelta kuten omalla kohdallani on ollut. Kun me lähestymme Jumalaa, niin hän lähestyy meitä ja asioita alkaa tapahtua.

Pia Korhonen

Artikkelikuva: Seija Tiittaiselle paluu Teopoliksen kampukselle oli mieluinen. Hän työskenteli alueella jo ennen Suomen teologisen opiston muuttoa Tampereen ammattiopiston leivissä. Kuva: Karoliina Leikkari