Salasana unohtunut?

Ensi vuoden alusta lähtien Suomen teologisessa opistossa perehdytään ylistyksenjohtamiseen. Ylistyskoulun johtaja Kaisu Paloheimon sydämellä on ylistys, joka yhdistää kaikkia seurakuntalaisia taustaan ja ikään katsomatta.

 

– Ylistys on vahvasti tullut seurakuntiin, mutta koulutusta ei juuri ole tarjolla.

Näin toteaa Kaisu Paloheimo, uuden House of Worship -ylistysvarustamon vetäjä. Kyseessä on Suomen teologisen opiston monimuotokoulutus, jonka tarkoituksena on varustaa seurakuntien ylistyksenjohtajia ja tehtävästä kiinnostuneita. Uunituore koulutus alkaa vuoden 2018 alusta.

 

Koulutus on laaja läpileikkaus

Kaisu Paloheimo. Kuva: Jan Colliander

Kaisu Paloheimo uskoo, että koulutukselle on tarvetta. Siitä voivat hyötyä paitsi seurakuntien ylistysvastuulliset, myös opiston pastoreiksi valmistuvat opiskelijat, joiden työkenttää ylistys väistämättä koskettaa jollain tavalla.

Sen sijaan, että antaisi laajempaa musiikillista koulutusta, Ylistysvarustamo keskittyy nimenomaan niihin osa-alueisiin, joita ylistyksenjohtajat, laulajat ja muusikot seurakunnissa kohtaavat. Monimuotokoulutuksessa Marianne Salminen opettaa laulua, Kristiina Tanhua-Laiho ylistyksen raamatullisia perusteita, Sakari Heikkilä laulujen tekoa ja tuottamista sekä Asta Lehtimäki oman kehon käyttöä ylistyksessä. Suomen teologisesta opistosta Juhani Ilkka perehdyttää opiskelijoita musiikkitekniikkaan ja tapahtumanjärjestämiseen, Tomi Vaahtera puolestaan ylistyksen teologiaan.

– Olen yrittänyt tehdä koulutuksesta sellaisen, että läpileikkaus olisi laaja sisällöllisesti. Että tuotaisiin osa-alueita laulusoundista vapaaseen säestykseen ja tekniikan kasaamiseen, Paloheimo kuvaa.

Opetus on selkeästi musiikkipainotteista, mutta Gospel-lattarien™ pääkouluttaja Asta Lehtimäki tuo mukaan tanssin. Paloheimo puoltaakin näkemystä, että ylistys on paljon muutakin kuin laulua ja soittoa. Siihen voi kuulua niin tanssia kuin kuvataiteitakin. Hänellä on lisäksi kokemusta Raamatun jakeiden, rukouksen ja armolahjojen käytön yhdistämisestä ylistysmusiikkiin.

– Haluaisin laajentaa mahdollisuuksia, mitä ylistyksen aikana voitaisiin tehdä, hän kuvailee.

 

”Ei vain laulujen tankkaamista”

– Näen ylistyksen oleellisena asiana kokonaisuudessa, jossa seurakunnan kokouksen tarkoituksena on kohdata Jumalaa, Kaisu Paloheimo selittää.

– Siinä on upean aktiivinen näkökulma. Ei vain seurata esitystä tai tankata sanoja kirjasta tai näytöltä, vaan voi sukeltaa Jumalan läsnäoloon, antaa Jumalan parantaa, puhua ja hoitaa. Minut on ihastuttanut ylistykseen se elämän rikkaus ja maku, joka siinä on.

Paloheimo on itse opiskellut pianonsoittoa Tampereen konservatoriossa ja laulua yksityistunneilla. Sittemmin hän on perehtynyt ylistykseen erilaisissa ylistyskokouksissa, koulutuksissa ja leireillä sekä seurakunnissa ylistyksen vetäjänä tai toteuttajana. Hän on myös mukana Pirkanmaalla toimivassa yhteiskristillisessä Tampere ylistää -liikkeessä, joka kokoaa yhteen eri seurakuntien ylistäjiä. Ylistyskoulutuksia Paloheimo on ollut vetämässä Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan ja evankelis-luterilaisen Uusi Verso -yhteisön kanssa yhteistyössä.

Yksi Ylistysvarustamon tavoitteita on tuoda eri seurakuntien ylistyksenjohtajia yhteen.

– Kun lähdin seuraamaan Jeesusta, ylistys oli se, joka sai minut innostumaan ja sukeltamaan uskoon paljon syvemmin, hän kertoo.

– Siinä oli samalla voimaa ja herkkyyttä.

 

Ylistys yhdistää ja erottaa

Ylistys ei ole itsestäänselvyys seurakunnissa. Musiikkikulttuuri on myös luonut kuiluja ihmisten ja sukupolvien välille. Tämä on yksi osa-alue Ylistysvarustamon opetuksessa: kuinka musiikki voi palvella seurakuntalaisia ikään ja taustaan katsomatta.

– Tämä asia on kovasti sydämelläni. Haluaisin, että ylistys voi olla seurakuntaa yhdistävä asia, jollaiseksi uskon sen olevan tarkoitettukin. Raamatussakin puhutaan ylistyksestä, joka tulee yhdestä suusta, Kaisu Paloheimo vetoaa.

Pulmat liittyvät erilaisiin mieltymyksiin ja tottumuksiin, ja niiden kanssa ylistyksenjohtajan on luovittava.

– Jos on totuttu kuoroon ja urkumusiikkiin, on vaikea ottaa bändimusiikkia, tai toisinpäin.

Paloheimo uskoo, että kaikkia seurakuntalaisia palveleva ja yhdistävä ylistys on kuitenkin mahdollista löytää. Ylistyksenjohtajan on osattava rakentaa ylistys kohderyhmän mukaan, tilanteen mukaan joko rockia, iso bändi ja värivalot tai kevyemmällä kokoonpanolla akustista ja ”vanhan kansan lauluja” mukaan.

– En usko, että kukaan tahallaan haluaa lähteä ketään suututtamaan tai synnyttämään eripuraa. Nuorten voi vaikkapa olla vaikeampi ymmärtää, kuinka rakasta tietynlainen perinteinen musiikki onkaan, Paloheimo pohtii.

– Se vaatii hirveästi taipuisuutta, ettei tehdä vain yhdellä tyylillä.

 

Onko ylistys tunteiden pumppausta?

Toisinaan ylistystä on vierastettu myös siksi, että sitä pidetään vain tunteisiin vetoamisena, tai ison lavashow’n nähdään vievän huomiota Jumalan kohtaamiselta.

Paloheimollekaan nämä käsitykset eivät ole vieraita, mutta hän ei pidä tunteita ylistyksessä huonona asiana. Samaten hyvin tehty tapahtuma, laadukas musiikki, valo- ja äänitekniikka voivat hänen mukaansa olla avuksi ylistyshetkessä.

– Ymmärrän, jos on ollut kokemuksia ylilyönneistä, että tunteita on pumpattu, hän myöntää.

– Näkemykseni mukaan ei yhtään haittaa, että ylistyksessä tunteet nousevat pintaan, itkettää tai naurattaa. Silloin kun siinä mennään terveessä ilmapiirissä, että tunteita ei haeta. Mutta jos ne kumpuavat itsestään, niin ne ovat tervetulleita.

Ylistykseen ja erityisesti ylistysmusiikkiin tuntuu liittyvän paradoksi: tavoite on yhtä aikaa vetää ylistystä mahdollisimman laadukkaasti ja lähestyä Jumalaa ilman tarvetta esiintyä tai suorittaa mitään. Muusikkona Kaisu Paloheimo opettelee edelleen itse ylistyksen yksinkertaisuutta.

– Aikoinaan soittotunneilla on tuntenut, mikä kauhea paine on suoriutua musiikin soittokokeista ja esiintymisistä, ettei vain nolaa itseään tai saa haukkuja opettajalta. Ylistykseen taas saa vain astua, eikä tarvitse asettaa hirveitä rimoja. Koko ajan yrittää opetella, että se on astumista oman Isänsä läheisyyteen, jutella hänelle, hän kuvailee.

– Jokainen kerta, kun on vetämässä ylistystä, on virvoittunut ja voimaantunut olo. Se on valtava energian ja voiman lähde.

 

Pia Korhonen

Artikkelikuva: House of Worship -ylistysvarustamo keskittyy nimenomaan niihin osa-alueisiin, joita ylistyksenjohtajat, laulajat ja muusikot seurakunnissa kohtaavat. Kuva: GraphicStock

– – –

Kristillistä musiikkiteatteria ja yleisöluentoja

Suomen teologisen opiston tarjonta täydentyy syksyllä 2018 Lasse Heikkilän vetämällä Kristillisellä musiikkiteatterikoululla. Se on yksi Teologisen opiston vuoden 2018 uusista koulutusohjelmista.

Niistä jo kevätlukukaudella alkavat House of Worship -ylistysvarustamo ja Mentorikoulutus, syyslukukaudella puolestaan Seurakunnanistutusakatemia. Samaten syksyllä jatkaa Perheohjaajakoulutus yhden välivuoden jälkeen. Kaikki koulutukset järjestetään monimuoto-opintoina.

Lyhytkurssivalikoimaan kuuluvat 3.-7.4. järjestettävät Seurakunnan elinvoimaisuus ja Seurakunnan istutus, joilla opettavat yhdysvaltalaiset John Wenrich ja Alex Rahill.  Viikonloppukursseina taas järjestetään rukousta, ylistystä ja kuvataiteita yhdistelevä Luovuuden lähteellä sekä systemaattisen teologian johdantokurssi Raamattu ja sen tulkinta. Molemmat pidetään 16.–18.3.

Yhteistyössä Youth With A Mission (YWAM) Finlandin kanssa järjestetään opetuslapseuskoulu Discipleship Training School (DTS) ja Suomen Vapaakirkon Nuorten kanssa toteutetaan Tulisielukoulu. Keväällä jatkuvat myös avoimet yleisöluennot, Studia generaliat. Niillä kuullaan ainakin Wenrichiä, Rahillia ja Petri Välimäkeä. Myös teemapäiviä on tulossa.

STO / SVL