Salasana unohtunut?

Reeta muistaa lapsuudesta pelon. Hän kasvoi hinduperheessä ja yöllä herätessä pelotti, mitä tapahtuisi jos hän kuolisi.

Kun Reeta oli 16, vanhemmista tuli kristittyjä, ja Reetakin lähti kirkkoon heidän mukanaan. Hindujen palvelumenojen vaihtaminen kristinuskoon oli aluksi vaikeaa, mutta Reeta totteli äitiä ja alkoi käydä kirkossa.

Raamattu alkoi puhutella häntä, pelko hävisi ja mieleen alkoi tulla kysymyksiä. Eri ihmisten kautta ja Raamattua lukiessa vastauksia alkoi löytyä.

– Hindurituaaleihin ei kuulunut omien valintojen miettiminen ja sen pohtiminen, miten elää tai mitä ajattelee. Elämänmuutoksen myötä tajusin, että oikeasti onkin joku Jumala. Siinä olikin tosi kyseessä, Reeta kertoo.

Rukous on ollut Reetalle tärkeää alusta alkaen. Iso tekijä elämänmuutoksessa olivat paastorukoukset ja Raamatun luku siskon kanssa. Perhe toimi aktiivisesti seurakunnassa, ja parin vuoden jälkeen Reeta teki tietoisen valinnan tehdä parannus ja meni kasteelle.

Reetan äiti kuoli seuraavana vuonna. Hänen toiveensa oli ollut, että Reetan nuorin sisko pääsisi opiskeleman hyvään kouluun pääkaupunkiin, ja perhe toteutti äidin toiveen. Perhe oli muuttanut usein isän työn takia, ja nyt isä meni toiseen osavaltioon töihin ja lapset jäivät pääkaupunkiin.

Pastorin vaimo

Pian pääkaupunkiin muuttamisen jälkeen Reeta ja Amos Bhutia menivät naimisiin, ja elämä muuttui taas.

Amos oli pastori. Pastorin vaimolle asetettiin suuria odotuksia: hänen tulisi huolehtia naisten ja nuorten työstä, johtaa ylistystä ja tehdä kotikäyntejä. Reeta oli nuori ja hänestä tehtäviin olisi tarvittu enemmän elämänkokemusta kuin mitä vähän yli 20-vuotiaalla vaimolla oli.

–Paljon tuli itkettyä Herran edessä sitä, mikä kutsumukseni on ja mikä minä oikein mihinkään olen, Reeta sanoo.

Sitten Reeta osallistui naisten kokoukseen konferenssissa, jossa hänelle profetoitiin.

– Tuntui siltä, kuin olisi isolla vasaralla jysäytetty maahan. Ne sanat, jotka hän sanoi sopivat juuri minun tilanteeseeni ja olivat samoja, joita itsekin olin rukoillessani käyttänyt, Reeta kertoo.

Viesti oli vahva ja selkeä, ja siinä varmistui, että äitien työ — joksi naisten työtä siellä kutsutaan — oli Reetan kutsumus.

Rukouksen työtä 

Rukouksen voima on ollut keskeistä äitien työssä. Kokouksissa rukousaiheet kirjoitetaan ylös ja rukoillaan niin kauan, kunnes vastaus tulee.

Reetan veli on yksi rukousvastauksista. Hän lähti kotoa omille teilleen, mikä on siellä hyvin epätavallista. Vastuu perheestä isän kuoltua olisi kuulunut veljelle, mutta perhe ei edes tiennyt missä hän oli.

Naisten ryhmässä rukoiltiin hellittämättä, ja kymmenen vuoden jälkeen veli palasi perheen ja seurakunnan yhteyteen.

– Jos äiti on rukoileva äiti, valtava voima voi vaikuttaa kodissa. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin näemme rukousten vaikutuksen omassa perheessä ja naapurustossa, joka kuuluu meidän vaikutuspiiriimme, Reeta kertoo.

– Naisten omat kokoontumiset kaksi kertaa viikossa ovat tärkeitä, koska naiset eivät opeta eivätkä johda kokouksia seurakunnassa. Koko seurakunnan keskellä naiset oppivat passiivisiksi. Naisten ryhmissä naiset voivat löytää oman kutsumuksensa ja paikkansa.

Hän toivoo, että tulevaisuudessa naisilla voisi olla rooli myös koko seurakunnan kokoontuessa.

Naisten työn lisäksi Reeta johtaa ylistystä, tapaa uusia seurakuntalaisia ja vierailee sairaaloissa.

Jos seurakunnassa tiedetään, että joku tuttu on sairaalassa, häntä käydään katsomassa. Tämä ei tarkoita ainoastaan vierailua vaan ruoan tekemistä ja viemistä sairaalaan monta kertaa päivässä. Sairaista huolehtiminen onkin osoittautunut erittäin tehokkaaksi tavaksi osoittaa rakkautta.

Suomesta Reetan mieleen ovat erityisesti jääneet lapset ja lähetystyö. Lapsille annetaan huomiota pienestä pitäen ikäryhmään sopivalla tavalla osana seurakunnan työtä. Lähetystyön osalta täällä on vahvistunut se, että tarvitaan myös lähettäjiä ja esirukoilijoita.

– Olemme siellä nähneet lähetit, täällä nyt myös toisen puolen. Rukoilen, että tuleva sukupolvemme voisi olla lähetyksen sukupolvi: lähettävä ja lähtevä, Reeta toivoo.

Riitta Kelly

Artikkelikuva: Reeta Bhutia, pastorin vaimo ja kolmen tyttären äiti, vieraili Suomessa osana Himalajan Vapaakirkon aktiotiimiä. Kuva: Pia Korhonen