Salasana unohtunut?

Jani Kollanuksen ulkoista olemusta katsellessa voi tulla mieleen ajatus, että mitä ihmettä mies tekee Vapaakirkon kesäjuhlilla. Hän kertookin, että ensimmäisenä juhlapäivänä häneltä kysyttiin:

– Oletko väärissä bileissä?

Jani vastasi suoraan tapaansa:

– En ole, piripussi ei ole mukana.

– En loukkaantunut kysymyksestä, koska tiesin jo tänne tullessani, ettei habitukseni välttämättä näissä kemuissa sovi massaan.

Halvempaa makkaraa, kiitos

Kesäjuhlilla Jani on ollut mukana talkoolaisena. Hän osallistui teltan pystytykseen ja tekee juhlien aikana kuljetushommia. Niiden välissä ehtii nauttia myös aurinkoisista kesäpäivistä.

– Tällä kertaa opettelen mukanaoloa. Jos kokousteltasta tarttuu mukaan jotain, mitä Jumala haluaa minulle antaa, se on plussaa. Ehkä pystyn keskittymään hengelliseen antiin paremmin joku toinen kerta, kun en itse ole talkoolaisena.

Jani kokee kesäjuhlat hyvänä ja aikoo osallistua niihin jatkossakin. Käytännön järjestelytkin ovat sujuneet hänen mielestään hyvin. Ainoa kritiikki tulee makkaran hinnasta:

– Se olisi voinut olla mielestäni vähän halvempaa, ehkä täällä on joku muukin vähävarainen kuin minä.

Puhuttelu alkoi vankilassa

Jani Kollanuksen lapsuus oli vaikea ja rakkaudeton.

– Olin vilkas ja hankala lapsi.

Hän ymmärtää vanhempiensa joutuneen koville hänen kanssaan. Vaikka toisaalta, ei lapsi voi itse vaikuttaa omaan psyykkiseen tilaansa.

Suuri osa Janin lapsuudesta kului laitoksissa: Lastenlinnan psykiatrisessa sairaalassa ja perhekodissa. Perhekodissa oleminen varjeli hänet nuorena monilta asioilta.

Jani alkoi käyttää alkoholia parikymppisenä ja huumeita noin viisi vuotta myöhemmin. Päihteet veivät ja todellisuus katosi. Asioiden normaali hoitaminen jäi.

– Auktoriteettiongelmia minulla oli ollut jo ennen amfetamiinin ja ekstaasin käyttöä. Olin kuitenkin kova tekemään töitä. Tein kaikenlaisia rakennustöitä ja varastohommia. Työpaikat vaihtuivat usein. En kestänyt pieniäkään vastoinkäymisiä tai kritiikkiä. Töitä kuitenkin riitti.

Samaan aikaan elin rikollista elämää: käytin päihteitä, olin väkivaltainen ja tein jonkinlaista pientä huumekauppaakin jo ennen kuin isot kaupat, joista jäin kiinni, tulivat mukaan.

Jani kokee Jumalan johdatuksen kohti uutta elämää alkaneen, kun hän tunnusti rikoksensa, niin kuin Raamattu kehottaa, vaikkei hän vielä silloin tiennyt mitään uskonasioista.

Sörkan vankilassa alkoi Jumalan puhuttelu. Kirkkoon meneminen ei ollut helppoa:

– Mietin voiko tällainen tatuoitu nahkapää mennä kirkkoon, miten pastori mahtaa suhtautua.

Joku sinne kuitenkin veti.

– Aluksi uskaltauduin kirkon takapenkkiin kuuntelijaksi. Viikkojen saatossa paikka vaihtui eteenpäin ja virsikirjakin tuli mukaan, aloin jopa veisata. Jotain sanoista meni varmasti sydämeen ja siellä alkoi tuntua sitä rauhaa, mikä meille Johanneksen evankeliumissa luvataan, Jani kertoo.

– Kerran kongilla (vankilan osastolla) törmäsin ilmoitustauluun, josta löytyi lista hengellisistä tilaisuuksista. Vankitoveri, joka oli syytettynä kanssani samoista rikoksista, kertoi mikä on raamattupiiri. Epäröin tosi paljon ennen kuin uskaltauduin mukaan. Luulin, ettei minua haluta sinne, hän selittää.

– Kaveri rohkaisi ja sanoi Jumalan näkevän sydämeeni. Kaksi ensimmäistä kertaa piirissä kuuntelin vankilalähetti Ari Lepistön kertomusta. Hänen tarinassaan on paljon yhtäläisyyksiä omaan elämääni. 9.3.2015 tein julkisen uskonratkaisun Sörkan kirkossa. Nostin käteni monien vankitoverien edessä vapisten ylös ja ilmoitin siten haluni lähteä seuraamaan Jeesusta. Sieltä on tultu kivikkoista mutta hyvää tietä tänne asti.

Herätys rikollismaailmaan

Jani Kollanus on kohta vapaa mies. Melkein kuusi kuukautta sitten hän pääsi täyteen koevapauteen Jokelan avovankilasta.  Jani koki koevapauteen pääsemisessä vahvaa Jumalan johdatusta.

– Olin rukoillut omaa asuntoa. Minun olisi ollut vaikea asua ei-uskovaisten miesten kanssa. Kävin kuitenkin tutustumassa Espoon miestenkotiin, mutta sinne ei järjestynytkään rahoitusta. En ottanut siitä itseeni, koska tiesin Jumalan järjestävän jotain muuta. Pääsin Tampereelle omaan vuokra-asuntoon ja töihin ViaDialle.

– Olen saanut palvella Jumalaa. Vankilassa luettu Raamatun sana on painunut hyvin sydämeen ja elää siellä, se vaikuttaa ja puhuttelee vaikeina hetkinä. Koettelemuksia on ollut, mutta niistä on selvitty.

Kontrasti siihen maailmaan, mistä olen tullut, on valtava. Tiedostan, että siitä maailmasta missä elin ei löydy mitään hyvää. Armo ja rakkaus muuttaa ja neuvoo sanan ja rukouksen kautta ja antaa voimaa mennä eteenpäin. On tärkeää nähdä se, mitä Jumala on antanut tällä hetkellä. Vaikka rahaa on ollut tosi vähän, mitään ei ole puuttunut.

Jani kehuu ViaDian tekevän loistavaa työtä:

– ViaDiaa arvostetaan vankiloissa kautta koko maan. Uskon henkilökohtaisesti, että seuraavan viiden vuoden aikana tulee iso herätys rikollismaailmaan. Kovan luokan muijia ja äijiä tulee runsaasti uskoon. Seurakunnan tulee valmistautua ottamaan heidät vastaan. Toiveeni on, että uskovat rukoilisivat taitoa kohdata seurakuntaan tulevat erilaiset ihmiset rakkaudellisesti.

Minna Ruhanen

Artikkelikuva: Jani Kollanus osallistui kesäjuhlien talkoisiin. – Jos kokousteltasta tarttuu mukaan jotain, mitä Jumala haluaa minulle antaa, se on plussaa. Kuva: Mikko Ruhanen