Salasana unohtunut?

Elin ensimmäiset aikuisvuoteni korostetun itsenäisesti 24-vuotiaaksi asti. Tein hyviä valintoja, mutta kävin monet haastavat elämänvaiheet lävitse ilman ulkopuolista tukea ja näkökykyä, jota olisin ehdottomasti nuorena miehenalkuna tarvinnut. Kukaan ei kuitenkaan puhunut minulle mentoroinnista, joten en tiennyt paremmastakaan.

Parisuhteeseen astuttuani 24-vuotiaana siihenastisen elämäntyylini rosoisuus löi vasten kasvojani, ja ymmärsin tarvitsevani kokemuksen tuomaa viisautta itseäni kokeneemmilta ihmisiltä. Aloin kysellä neuvoa elämäni tilanteisiin luotettavan tuntuisilta ihmisiltä, mikä auttoi minua selvästi eteenpäin.

 

Mentorin ei tarvitse olla täydellinen

Erään tällaisen ”neuvonantajani” kanssa huomasin tulevani erityisen hyvin juttuun. Olimme molemmat syvällisiä ajattelijoita, ja koin tulevani ymmärretyksi sekä saavani viisaita neuvoja elämääni. Jopa harrastuksissamme oli samankaltaisuuksia. Koin, että hän oli ensimmäinen itseäni vanhempi aikuinen, joka ymmärsi minua ja tahtoi antaa ajastaan vapaaehtoisesti minulle. Oma isäni kyllä mielellään antoi aikaa, mutta luonteidemme erilaisuus teki syvällisen kommunikoinnin haastavaksi.

Hieman myöhemmin aloin lukea ulkomaisilta sivustoilta mentoroinnista, ja ymmärsin, kuinka järkevästä käytännöstä oli kyse. Eräs lukemani vertauskuva sotakentiltä puhututti erityisesti. Sen mukaan nuoret, jotka peilaavat elämäänsä vain vertaisiinsa, ovat kuin sotilaita, jotka yhdessä päättävät käydä miinakenttää kohti tietämättä, mikä askel olisi tuhoisa. Samaan aikaan toisella puolella miinakenttää olisi ollut ruhjeilla mutta hengissä oleva sotilas, joka olisi tietänyt kertoa, mikä tie olisi vienyt perille. Mentoriksi ei siis tarvita ihmistä, joka on elänyt täydellisesti vaan joka on haasteista huolimatta selvinnyt päämääräänsä.

 

Näkökulmia ihmissuhteisiin ja vahvuusalueisiin

Jatkoin neuvonantajani tapaamista. Jossain vaiheessa koin, että minun tulisi kysyä häntä viralliseksi mentorikseni. Heräsin siihen osittain siksi, että kuulin hänen aloittaneen mentorisuhteen erään toisen nuoren aikuisen kanssa, ja säikähdin, ettei hänellä pian olisi muuten enää aikaa minulle, ellei mentorisuhteemme olisi virallinen. Onneksi hän kuitenkin suostui myös minun mentorikseni!

Olen nyt tavannut mentorini kanssa noin kuukauden välein yhden lukuvuoden verran. Erityisesti olen saanut näkökulmia ihmissuhteisiin ja miehuuteen, koska ne ovat olleet eniten pinnalla elämässäni tänä aikana, mutta tavoitteenani on saada ohjausta myös omien vahvuuksieni löytämiseen ja valjastamiseen. Lisäksi olen mukana seurakunnanistutustyössä, johon olen saanut näkökulmia mentoroinnin kautta.

Mentoroitavana olon avulla elämäni on tasapainottunut, valinnoistani on tullut paremmin puntaroituja ja koen ottaneeni suuria askelia muun muassa ihmissuhdetaidoissa.  Kaiken kaikkiaan kokemukseni mentoroitavana olosta ovat olleet sen verran positiivisia, että tuskin enää palaan korostuneen itsenäiseen elämääni ilman mentoreita.

Kuva: Kotialbumi

Jeremia Klinga
seurakunnanistuttaja Tampereelta

 

Artikkelikuva: Pixabay