Salasana unohtunut?

Noin 500 vuotta sitten eräs pappiskoulutuksen saanut mies nimeltä Nikolaus Kopernikus katseli taivaalle. Hän oli kuumeisesti pohtinut maailmankaikkeuttamme. Sitten hän ehdotti jotain vallankumouksellista: Aurinko ei kierräkään Maata, vaan Maa kiertää Aurinkoa. Käsitys todellisuudesta muuttui.

Maailmankaikkeus loputtomine avaruuksineen tuntuu joskus turhan vaivaannuttavalta mysteeriltä. Siksi onkin helpottavaa, kun saan kääntää lasittuneen katseeni tähtitaivaalta kohti omaa tuttua napaani. Onhan se kivempaa tarkastella itseä ja omia fiiliksiä.

Kopernikus ei kuitenkaan jätä rauhaan nykyihmistä, eikä minuakaan. Aivan kuin hänen varjonsa häämöttäisi taustallani kysyen: Missä asioissa oma tapani tarkastella todellisuuttani kaipaa täysremonttia? Mikä on oman ajatteluni vapauttava vallankumous, todellisuudentajuani muuttava kopernikaaninen käänne?

 

Itsekeskeisyyden sudenkuoppa

Juutalaisfilosofi Emmanuel Levinas on ansioituneesti pohtinut sitä vaaraa, joka väijyy ajattelevaa ja tietävää minua. Hänen mukaansa lähestyn maailmaa vain oman tietoni ja tarpeitteni näkökulmasta. Kaikki muu on tällöin vaarassa rajautua maailmani ulkopuolelle. Pahimmillaan syntyy kiihtyvällä vauhdilla umpeutuva noidankehä. Ajatteluni rajautuu, sulkeutuu ja totalitarisoituu. Eikä tämä vaara koske pelkästään minua, vaan koko länsimaista ajattelua ja yhteiskuntaa.

Kuka voi pelastaa tästä itsekeskeisyyden petollisesta, sulkeutuvasta noidankehästä? Levinas vastaa: toinen ihminen. Toinen ihminen edustaa sellaista vierautta ja toiseutta, jota minä en voi koskaan täysin ymmärtää. Enkä voi johtaa omasta kokemusmaailmastani tyhjentävää selitystä hänestä. Siksi toisen ihmisen kohtaaminen tarjoaa jännittävän seikkailun. Siinä matkassa oma käsitykseni todellisuudesta ja itsestänikin voi muuttua.

 

Käännä katseesi kohti Jumalaa ja ihmisiä

Mitäpä Jeesus sanoisi tähän? Hän kiteytti käytännössä saman opetuksen varsin yksinkertaisiin sanoihin: rakasta Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jeesuksen opetuksessa korostuu lähimmäisen rakkaus. Kuitenkin kaiken perustana on ehdoton rakkaus Jumalaa kohtaan. Hän on se toinen persoona, jonka kohtaaminen vapauttaa minut itsekeskeisyyteni kuolettavasta vankilasta. Samalla voimaannun aidosti rakastamaan itseäni ja lähimmäisiäni.

Monet suuret, kopernikaaniset oivallukset tuntuvat jälkeenpäin tarkasteltuina yksinkertaisilta. Siltä tuntuu tämäkin: käännä katse pois omasta itsestäsi — kohti Jumalaa ja ihmisiä. Se on yllättävän vaikeaa, mutta terapeuttista ja vapauttavaa.

Kuinka mahtavaa onkaan herätä maailmaan, jossa en ole yksin. Ympärilläni on ihmisiä, joihin minulla on suhde. Saan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Samalla eteeni avautuu uusi, jännittävä ja yllätyksellinen maailma, jota muut ihmiset edustavat. Se on maailma, jossa en voi koskaan elää, ellen ole valmis kääntämään katsettani pois itsestäni.

Mennään rohkeasti kohti elämäämme muuttavaa vallankumousta. Käännetään Jumalan avaamat silmämme kohti toista ihmistä  — sehän voi olla vaikkapa mentori tai aktori.

 

Ari-Pekka Niemelä
Teologi, ekonomi ja muusikko
TV7:n Uskosta totta -ohjelman tekijä

Artikkelikuva: Kopernikus ei kuitenkaan jätä rauhaan nykyihmistä, eikä minuakaan. Aivan kuin hänen varjonsa häämöttäisi taustallani kysyen: Missä asioissa oma tapani tarkastella todellisuuttani kaipaa täysremonttia? Mikä on oman ajatteluni vapauttava vallankumous, todellisuudentajuani muuttava kopernikaaninen käänne? Kuva: Krissana Porto / Unsplash